Joskus jo puoleenpäivään mennessä kehotietoisuus on tasan sitä että päässä on kierroksia vaikka muille jakaa! Päivä on ehkä mennyt selkä kaarella näppäimistön äärellä ja hyvässäkin tapauksessa kehoparan tärkein funktio on ollut siirtää päätä eli ajatteluyksikköä paikasta toiseen. Keho on tietoisuudessa lähinnä negatiivisten tuntemusten kautta: hartioilla ja kallonpohjassa on jännitystä ja ohimoilla ja leukapielissä painetta. Jossain lapaluiden välissä jomottaa. Kehonhuollon tähtihetkiä on myöhäisillan tv-hetken jälkeen punnerrus sohvalta ylös ja hammastahnan levittely purukalustoon hammasharjan välityksellä.

Rentoutuminen ei ole aina helppoa -kehotietoisuus auttaa

Jos arki on pääkeskeistä voivat rentoutuminen ja läsnäoloharjoitukset olla varsin haastavia. Pää ja surina siellä vie kertakaikkiaan kaiken huomion. Sinkoilevat ajatukset ovat tottuneet saamaan huomiota eivätkä hevin luovuta siitä. Läsnäoloa voisi määritellä niin että huomio on keskittyneesti läsnä samassa paikassa ja tilassa missä keho on. Jos aistimukset omasta kehosta ovat lähinnä pään alueella ja sormenpäissä näppäimillä, ei kovin monta prosenttia kehosta ole tietoisuudessa. Kuinka moni meistä aidosti aistii kehoaan paitsi silloin kun se oireilee syystä tai toisesta? Jos ei ole tietoinen kehostaan on vaikea olla siellä läsnä. Miten sitten saada syvennettyä ja laajennettua tietoisuutta kehosta? Saada helpommin yhteys kehotietoisuuteen? Tunto- ja liikeaisti ovat siihen hyvä apu. Esimerkiksi erilaiset kehotyöskentelymenetelmät lisäävät kykyä arvostaa ja aistia kehon läsnäoloa. Ja ei vain kehon läsnäoloa, liikettä ja sijaintia tilassa vaan myös sen omaa sisäistä tilaa ja tunnelmaa, sitä nimitän termillä ”bodyfullness”. Se on jotain vielä syvempää, sitä kun et ole vain tietoinen kehosta vaan myös aktiivisesti aistit ja kuuntelet sitä, olet läsnä ja vuorovaikutuksessa kehosi kanssa. Mitä tutummaksi keho tulee sitä arvokkaammaksi ja enemmän ystäväksi sen myös voi kokea –voiko jokin olla rakas jos se ei ole tuttu?

Oman matkani kohti monipuolisempaa kehotietoisuutta ja kehossani viihtymistä olen tehnyt shindon parissa. Meridiaanivenytykset joita shindossa käytetään ottavat usein koko kehon venytysasentoon mukaan jolloin voi aistia laajoja aloja ja linjoja kerrallaan. Venytykset auttavat tuomaan kehon kireyksiä tietoisuuteen jolloin pääset niihin käsiksi ja rentouttamaan niitä. Omat tai toisen tekemät selkeät mukavat painallukset auttavat rentoutumista vielä huomattavasti eteenpäin. Ne kartoittavat tietoisuuteen sellaisia alueita joiden kireydet jäävät helposti huomaamatta ja auttavat kohdistamaan huomion näille alueille. Lisäbonuksena mielen valtaa kiitollinen onnellisuus kun painallus osuu aivan mahtavasti hieman tai vähän enemmänkin kireytyneeseen kohtaan ja pääset huokaisemaan kireyden vapaammaksi.

Ihana varvashoito on kehotietoisuuden tähtihetkiä

Monille yksi shindon hoitopuolen vaikuttavimmista hoidoista on varvashoito. Se voi tuntua yllättävältä koska varpailla ei ole kovinkaan suurta roolia arkitietoisuudessamme. Kuitenkin niiden hoito -vaikka se tapahtuu mahdollisimman kaukana päästä tai ehkä juuri sen takia- antaa syvän rentouden kokemuksen. Yksi syy on kehon kokonaisuuden aistiminen ääripäiden huomioimisella. Keho tuntuu kiehtovasti kokonaiselta, osien yhteydellä on merkitys ja läsnäolo laajenee luontevasti, mikä on rauhoittavaa. Kun varpaat ja jalkaterät saavat huomiota, niiden eloisuus lisääntyy ja samalla ylävartaloon, usein korvien väliin ja hartioihin kerääntynyt energia saadaan rauhoittumaan ja keho maadoittumaan. Usein tämä johtaa jopa hetkelliseen kehotietoisuuden katoamiseen… Kiehtovaa on että jos joku hoidossa nukahtaa (tai lähes nukahtaa:) tapahtuu se useinmiten varvashoidon yhteydessä. Varsinkin jos muu kroppa onkin jo saanut rentouttavan käsittelyn osakseen ja on kuljettu koko matka päästä varpaisiin.

Hyvää liikettä ja lepoa kotona kehossa!

Kehotietoisuudesta voit lukea lisää mm. täältä:

https://www.terve.fi/artikkelit/tama-on-hyvan-itsetuntemuksen-perusta

http://www.hyvinvoi.net/kehotietoisuus.php