Oma tarinani

STRESSI JA SUORIUTUMINEN VEIVÄT HYMYN

Nuoruuden vuosina harrastin paljon fyysisiä lajeja telinevoimistelusta koripalloon. Vaikka itse toimintaa rakastin en koskaan nauttinut niiden yhteydessä ohjatusta venyttelystä. Olin myös todella hyvä keräämään huolta ja stressiä eri asioista. Vähitellen tuntui siltä että kokemani paine ja yritys hallita ympärillä tapahtuvia asioita saivat kehon jäykistymään ja hymyn hyytymään kasvoilla. Siihen yhdistettynä suorituskeskeinen ja ääriasentoihin tähtäävä venyttely tuntui vielä vähemmän mukavalta.

Aikuistumisen vuosien lomaan löytyi yliopiston terveydenhuollosta terapeutti jonka kanssa sai tutkia mielen maisemia ja tunnelmia rauhassa ja turvallisesti. Häntä suurella lämmöllä muistan ammattitaitoaan edelleen ihaillen. Yhtenä kesänä, 26-vuotiaana, eräällä kesäyliopiston kurssilla, kahvikupin ääressä tutustuin toiseen osallistujaan joka puhui innoissaan shindosta ja kiinnostuin. Jo peruskurssilla oivallus rennommin tekemisestä avasi uuden maailman. Vaikka venyttely ei ollut aikaisemmin tuntunut ollenkaan omalta jutulta, nyt avautui aivan uusi ymmärrys miten sitä voi tehdä eri tavalla. Näin löytyi itselle mielekäs rauhallinen, kuulosteleva ja silti -tai juuri sen vuoksi- vaikuttava omanoloinen laji.

UUTTA TILAA JA ENERGIAA

Ensikokemus Shindosta oli ilahtunut hämmennys siitä miten uskomattoman tehokasta rauhallinen ja yksinkertainen venyttely voi olla! Ja miten antoisalta toisen tekemät painallukset oman venyttelyn lomassa tuntuivat. Tuli voimaantunut olo että voin omatoimisesti tehdä asioille ja omalle ololle jotain todella konkreettista. Parhaassa tapauksessa oman venyttelyn aikana sai vielä toiselta rinnallakulkemisen tunnelmaa tukiotteiden ja painallusten muodossa. Hoitoja ja tukiotteita itse harjoitellessa, siihen asti paljon muista ihmisistä huolta kantaneena oli antoisaa oivaltaa miten myös toiselle voi olla avuksi kuormittamatta itseään. Kävin paljon shindohoidossa jossa sain vähitellen sulateltua kehosta jännityksiä ja niiden tilalle aivan uutta energiaa. Psykoterapian ohella oli aivan mahtavaa työskennellä eli rentoutua myös kehon kanssa. Tuntui että kun ajatukset avartuivat ja tunnelmat muuttuivat myös keho kaipasi uutta tilaa ja liikettä.

Shindon avulla olen osannut tarpeen mukaan rentouttaa oloa, olla läsnä ja paremmin yhteydessä omaan kehooni sekä omaan vahvuuteen, herkkyyteen ja luovuuteen oli tilanne mikä tahansa gradun kirjoittamisesta elämän suuriin muutoksiin. Tarvitsee vain viedä keho mukavasti tuntuvaan venytykseen ja huokaista muutaman kerran kunnolla ulos. Yhdistää ehkä muutama painallus tiukkaan kohtaan. Tai joskus riittää jopa se että palauttaa mieleen oman keskilinjan fysiologian. Toimenpiteiden laatu ja määrä riippuu tietysti siitä miten kauaksi omasta rennosta olosta oli joutunut. Usein kuitenkin pari perusasiaa auttaa jo tuntuvasti.

Koska laji on ollut itselleni niin vaikuttava syntyi halu jakaa sitä myös muiden ulottuville. Jatkoin peruskurssilta heti kouluttautumaan lisää ja vuonna 1997 valmistuin shindohoitajaksi ja -kouluttajaksi. Sen jälkeen olen pitänyt omaa vastaanottoa Helsingin keskustassa ja tehnyt 10 vuotta töitä Helsinki DaySpa:lle, siirtynyt Tampereelle ja viimeksi Ouluun, ohjannut erilaisia ryhmiä, kouluttanut kaikkia tasoja, toiminut yhtenä vastaavista kouluttajista ja toiminut vuosia myös Shindo ry:n hallituksessa. Lajin kehittäjän sensei Kazuko Kuratomin olen tavannut lukuisia kertoja Suomessa ja Japanin opintomatkoja on kertynyt viisi. Tuorein vuoden 2017 huhtikuussa, kirsikankukkien aikaan.